Blogit 7.2.2018

Yhteiset arvot yhtenäisyyden pohjana

Vuoden 2016 Brexit- äänestyksestä lähti liikkeelle prosessi, jonka tavoitteena on ollut kartoittaa Euroopan tulevaisuutta jäljelle jäävien 27 jäsenmaan kanssa. Komissio lanseerasi keväällä 2017 viiden skenaarion paketin, joka eri aloilta julkaistujen keskusteluasiakirjojen kanssa toimii pohjana tulevaisuuskeskustelulle.

Tämän hetken maailmanpoliittisen epävarmuuden aikana on puhuttu, että Euroopan tulisi ottaa monessa suhteessa vahvempi rooli globaalilla tasolla. Eurooppaa sisäisesti tarkasteltaessa on olemassa 27 erilaista valtiota ja kulttuuria, joiden intressien yhteensovittaminen vaikuttaa usein vaikealta, mutta ulkoisesti tarkasteltuna Eurooppa näyttää varsin yhtenäiseltä.

Eurooppalainen arvopohja on yhteneväinen ja se löytyy kirjattuna Lissabonin sopimuksesta. Harmillista on, että tätä arvokasta pohjaa nakerretaan sisältä päin joidenkin jäsenvaltioiden toimesta. Liittyessään unioniin jäsenmaat ovat sitoutuneet myös oikeusvaltioperiaatteen toteuttamiseen, mutta unionin keinot tämän varmistamiseen ovat rajalliset. Samalla, kun itsekkäästi toimivat jäsenmaat heikentävät Euroopan yhtenäisyyttä, heikkenee myös Euroopan mahdollisuus toimia vahvana toimijana ja tiennäyttäjänä globaalisti.

Euroopan unionia on helppo syyttää huonoista päätöksistä ja kaikesta epäonnesta. Sitä voidaan syyttää oikeutetusti esimerkiksi byrokraattisuudesta, mutta unionia syytetään myös epäoikeudenmukaisesti monista asioista, jotka eivät edes pidä paikkaansa. EU:n tulevaisuuden kannalta, olisi syytä saada kansalaiset vakuutettua, että unioni on heitä varten.

EU:n uskottavuudessa on paljon parantamisen varaa ja joihinkin toimiin on jo ryhdytty. Turhia säädöksiä tulee karsia ja monet asiat tulee jättää kansallisen tason päätettäväksi. Yhtenäisten säädösten rakentaminen EU:n tasolla, kaikkien 27 erilaisen jäsenmaan olosuhteisiin, on haastavaa eikä aina tarpeellista. Kompromissien rakentaminen voi vesittää tavoitteet, eikä kukaan ole silloin voittaja. Monesti tyytymättömyys EU:ta kohtaan lisääntyy joko asioiden etenemisen hitauden vuoksi tai epäonnistuneeksi koetun säädännön myötä.

Asiat etenevät kolmen instituution, komission, parlamentin ja neuvoston, välillä omassa tahdissaan. Joskus käsittelyt pitkittyvät, kun yhteisymmärryksen löytäminen on vaikeaa tai joskus valiokuntakäsittelyssä asia mutkistuu esitetystä. Esimerkiksi ennen joulua parlamentin valiokunnassa muutettiin komission esitystä siten, että vuosittainen 3 % velvoite energiakorjausrakentamiseen tulisi ulottaa valtion julkisten rakennusten lisäksi myös kuntien julkisiin rakennuksiin. Kuntien tilanteet ja olosuhteet ovat hyvin erilaisia ja toteutuessaan kaavamainen velvoite olisi tuonut ongelmia monille kunnille. Kuntaliitto yhdessä usean sisarjärjestönsä kanssa vaikutti osaltaan siihen, että tammikuun täysistunnossa palattiin alkuperäiseen komission linjaan ja vältettiin turha sitova velvoite kunnille.

Monien EU säädösten tavoitteena on muuttaa ihmisten käyttäytymistä. Muun muassa kiertotalouden onnistuminen edellyttää myös kansalaisilta toimenpiteitä yhteisen hyvän puolesta. Vasta julkistettu kiertotalouteen liittyvä tiedote muovistrategiasta on hyvä askel eteenpäin ja se haastaa ennen kaikkea teollisuutta muovijätteen vähentämiseen. Pakkausjätedirektiivin uudelleen arvioinnilla tavoitellaan muovin kierrätyksen lisäämistä ja myös pullotetun veden kulutuksen vähentäminen on tavoitteena.

Brexitin jälkeen jäljelle jäävät jäsenmaat ovat uuden edessä. Monista asioista voi olla jatkossa helpompi löytää sopu, koska Britit ovat olleet usein vastustamassa uudistuksia. Tulevaisuutta määrittää merkittävästi toukokuussa julkistettava pitkän aikavälin rahoituskehys. Brittien maksuosuuden poistumisen myötä EU:n budjettiin tulee aukko, joka on pyrittävä täyttämään. Tehtävä ei tule olemaan helppo ottaen huomioon, että myös uusia menoja maahanmuuttoon ja turvallisuuteen liittyen on tullut lisää.

Rahoituskehys antaa myös puitteet tulevalle koheesiopolitiikalle. Se, miten EU:ta tullaan kehittämään jatkossa aluetasolla, ei ole pelkästään taloudellinen kysymys vaan sillä on merkitystä unionin yhtenäisyyden kehittämisessä ja ylläpitämisessä. Koheesiopolitiikan tavoitteena on alueiden kehityserojen tasoittaminen ja sen avulla rakennetaan vahvaa, yhtenäistä Eurooppaa. Kysyä voidaan, onko oikein kanavoida suuria määriä EU rahaa maihin, jotka eivät noudata yhteisiä arvoja ja ovat näin ollen tieten tahtoen rikkomassa yhtenäisyyttä.