Vieraskynä 26.10.2018

Onko demokratialla tulevaisuutta Bosniassa?

Osa tarkkailuryhmästä Bosnia-Herzegovinan parlamentissa. Ylärivi vas: Vladimir Prebilic (Slovenia), Stewart Dickson (UK, ryhmän pj), Jani Kokko, Daniela Giannoni (San Marino), Josef Frey (Saksa). Alarivi vas: Luc Martens (Belgia), Henrietta Bero (Unkari), Violetta Crudu (Moldova), Randi Mondorf (Tanska)

Osa tarkkailuryhmästä Bosnia-Herzegovinan parlamentissa. Ylärivi vas: Vladimir Prebilic (Slovenia), Stewart Dickson (UK, ryhmän pj), Jani Kokko, Daniela Giannoni (San Marino), Josef Frey (Saksa). Alarivi vas: Luc Martens (Belgia), Henrietta Bero (Unkari), Violetta Crudu (Moldova), Randi Mondorf (Tanska)

Eräs itäsaksalainen puolueideologi totesi kylmän sodan päättyessä, että Puola on Puola ilman kommunismiakin mutta ilman kommunismia ei Itä-Saksalla ole olemassaolonoikeutta. Lausahdus muuttui todeksi Berliinin muurin murruttua. Pelkästään yhden ideologian varaan rakennettu maa katosi kartalta ja liittyi osaksi historiallista kotiaan eli Saksaa.

Tämä toteamus nousi mieleeni, kun olin ensimmäistä kertaa vaalitarkkailijana Bosnia-Herzegovinassa (BiH). Olin osa Euroopan neuvoston kunta- ja aluehallintokongressin valtuuskuntaa, jonka tehtävänä oli tarkkailla aluevaalien sujumista bosniakkien ja kroaattien muodostaman federaation kymmenessä kantonissa. Noiden muutamien päivien aikana sain todellisen läpileikkauksen maan vaikeasta historiasta ja epävarmasta tulevaisuudesta.

Tarkkailuryhmä numero 6 äänestyspaikalla 127A044 Jablanican lähettyvillä olevassa kylässä. Jani Kokko, Aldis Hafsteinsdottir (Islanti) sekä paikallisia vaalivirkailijoita

Balkan on ollut vuosisatojen ajan eri kansallisuuksien ja uskontojen törmäyskenttä, jossa itäinen ja läntinen kulttuuri ovat eläneet rinnakkain. Mitä pienemmiksi osiksi aluetta on pilkottu, sitä kireämmäksi jännitteet ovat muuttuneet. Bosniassa nämä jännitteet purkautuivat 1990-luvulla raa’aksi sisällissodaksi.

Miten Itä-Saksa sitten vertautuu Bosniaan? Kuten Itä-Saksa niin myös Bosnia-Herzegovina  näyttäytyy nykyisin hyvin keinotekoisena valtiona. Vaikka Bosnialla on historiaa itsenäisenä maana yli kuusisataa vuotta ennen sen liittämistä osaksi Osmanivaltakuntaa, niin nykyisin historiallista sidosta ei enää ole olemassa. Vuodesta 1463 lähtien Bosnia on aina ollut osa jotain suurempaa kokonaisuutta, Osmanien valtakunnan jälkeen Itävalta-Unkaria ja viimeiseksi Jugoslaviaa.

Tässä tuntuukin olevan Bosnia-Herzegovinan suurin ongelma. Historiallista muistia ei ole ja Bosnian sodan jälkeen kansainvälisen yhteisön kätilöimä hallintomalli on vain vahvistanut etnistä jakoa ja tehnyt demokratian tehottomaksi. Se, mikä ennen oli tarpeellinen keino jännitystä lieventämiseksi, on nyt muuttunut kehityksen hidasteeksi. Keskustelut paikallisten virkamiesten, politiikkojen ja tavallisten kansalaisten kanssa, nosti mieleen usein kysymyksen, että miten ihmeessä maa voi edes pysyä pystyssä.

Tarkkailuryhmä numero 6 Mostarissa. Aldis Hafsteinsdottir ja Jani Kokko.

Koska hallinto monimutkainen ja valta on jaettu tiukasti eri etnisille ryhmille, on edistyksellisen politiikan tekeminen käytännössä mahdotonta. Maa kaipaa suuresti taloudellisia ja koulutuksellisia uudistuksia mutta niitä ei pystytä toteuttamaan. Järjestelmän tehottomuus heijastuu suoraan kansalaisten luottamukseen päätöksentekoa kohtaan sekä äänestysaktiivisuuteen. Aluevaaleissa vain puolet äänioikeutetuista kävi uurnilla.

Demokratialla on kuitenkin toivoa. Operaation aikana mukana ollut tulkki totesi, että hän mieltään itsensä ensisijaisesti bosnialaiseksi eikä tietyn väestöryhmän edustajaksi. Hänessä konkretisoituu maan tulevaisuus, etnisestä jaosta täytyy päästä eteenpäin. Maa ei kehity eikä sodan arvet parane mikäli etninen jako säilyy nykyisellään. Bosnialaisille täytyy antaa mahdollisuus näyttää, että väestöryhmien rinnakkaiselo on mahdollista ja menneisyyden hirveydet eivät enää toteudu. Tuntuukin, että poliitikot pelkäävät etnisen jaon murtamista enemmän kuin kansalaiset. Mikäli jakoa ei pystytä murtamaan niin on hyvin todennäköistä, että enemmin tai myöhemminkin jako federaation ja Serbitasavallan välillä kasvaa niin suureksi, että maa hajoaa. Hajoamisella voi sitten olla varsin vakavat seuraukset alueen vakaudelle.

Jani Kokko

Suomen valtuuskunnan varapuheenjohtaja

Euroopan neuvoston kunta- ja aluehallintokongressi