Blogit 14.2.2019

”No women, no panel” – tasa-arvoa tavoittelemassa

Sukupuolten tasa-arvoon liittyvät asiat ovat olleet paljon esillä Brysselissä. Ehkä suuri syy on se, että parempaan työelämän tasapainoon johtavan direktiivin käsittely on edennyt. Naisten työurien on nähty jäävän jälkeen miesten työurista perheen perustamisen vuoksi ja tähän tilanteeseen on haettu parannusta.

Eri maissa on erilaisia tilanteita, asenteita ja käytäntöjä tasa-arvoisen työssäkäynnin suhteen. Joka tapauksessa tilastojen mukaan naiset kantavat enemmän vastuuta lapsista työuransa kustannuksella ja usein myös kotityöt jäävät naisten vastuulle. Naisilla on alemmat palkat ja naisilla on enemmän poissaoloja lastenhoidon vuoksi työstä kuin isillä. Isien poissaolojen syyt ovat lähes aina oma terveyden tila, kun taas naiset kantavat vastuun sairaista lapsista. Epätasa-arvoisesta urakehityksestä seuraa myös aikanaan heikommat eläkkeet naisille.

Ratkaisuja epätasapainoiseen tilanteeseen on etsitty muun muassa kannustamalla asenteiden muutoksiin. Asenteisiin voidaan vaikuttaa myös lainsäädännön avulla, kuten yllä mainitun direktiivin avulla. Toisaalta voidaan panostaa lastenhoidon järjestelyihin ja kannustaa molemmat vanhemmat vastuuseen lastenhoidosta. Positiivisia esimerkkejä löytyy työnantajien järjestämistä lastenhoitomalleista, joiden soisi leviävän.

Bryssel on monien tilaisuuksien luvattu kaupunki. Monesti näkee eri tilaisuuksissa paneeleita, joihin kutsutut aisantuntijat edustavat vain miessukupuolta. Eräässä tilaisuudessa Digitaalisesta taloudesta vastaava komissaari kertoi omasta lähestymistavasta asiaan. Komissaaria tietenkin pyydetään jatkuvasti erilaisiin paneeleihin ja niihin pyydettäessä on hänellä ollut tapana sanoa ”no women no panel”; siis, mikäli paneelissa ei ole muita naisia, hänkään ei siihen osallistu. Kumma kyllä, järjestäjät ovat löytäneet naispuolisia asiantuntijoita mukaan ja puute on saatu korjattua.

Samainen komissaari esitti myös huolensa naisten vähyydestä digi- alalla. Selvitysten mukaan nuorista tytöistä 90% olisi kiinnostunut digitaalisesta alasta, mutta vain 17% alan työntekijöistä on naisia ja näiden naisten tulot ovat 20% alemmat kuin alan miesten.  Lisäksi monet naiset putoavat pois alalta perheen perustamisen myötä ja se on kallista koko yhteiskunnalle.

Euroopan parlamentin täysistunnossa puhuttiin työelämän tasa-arvosta ja ennen kaikkea sukupuolikiintiöistä johtokuntapaikoille. Keskustelun värikkyys hämmästytti! Puhe syistä, miksi naiset törmäävät lasikattoon kytkeytyi direktiiviesitykseen sukupuolijakauman tasapainottamisesta johtokunnissa. Toisaalta, suuntaus on monella alalla sellainen, että naisopiskelijat ovat enemmistönä ja siten yhä useammalla naisella on korkeampi koulutusaste kuin miehillä. Niinpä pidemmällä tähtäimellä kiintiöiden suoma turva voikin pelata nimenomaan miesten eduksi.

Kiintiöistä ollaan montaa mieltä. Osa katsoo, etteivät kyvyt ole valintaperusteena, jos on valittu toimielimeen sukupuolensa perusteella. Toiset taas näkevät kiintiöt välivaiheen työkaluna, jolla saadaan myös asenteita muokattua. Oli, miten oli, niin parlamentin keskustelussa jotkut miehet esittivät, etteivät naiset vain yksinkertaisesti ole yhtä hyviä kuin miehet ja siksi heillä ei ole oikeutta johtokuntapaikkoihin. Näkemyksiä on monenlaisia!

Monet faktat puhuvat sukupuolten tasa-arvon, työelämän tasapainon ja naisten työurien parantamisen puolesta. Tilastot ja faktat ovat kaikkien suurten puolueiden saatavissa ja tiedossa. Ihmetystä herättääkin, miksi muutoksen aikaan saaminen on niin hidasta. Osa syy löytyy varmaan maiden kulttuurien erilaisuudesta.

Tasa-arvoon liittyvissä asioissa monesti mallia haetaan Pohjoismaista. Mutta ei pohjoisessakaan asiat ole läheskään kohdillaan, vaikka naisten työssäkäynti on pitkään kuulunut kiinteästi kulttuuriin.  Naisten työssäkäynti ja itsenäistyminen ovat kuitenkin varmasti suurempi kulttuurinen murros tänä päivänä etelämpänä ja tilanteeseen sopeutuminen vaatii oman aikansa. Sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyy hyvin paljon erilaisia asioita ja suuria epäkohtia, joiden korjaaminen ei käy hetkessä, mutta pienilläkin askelilla on merkitystä.

Ulla Karvo

Brysselin toimiston johtaja