Blogit 30.5.2018

Muovista tulevaisuuteen

Ihmisen käyttäytymistä ohjaa usein mukavuudenhalu ja laiskuus. Välillä ajattelematonta käytöstä selittää tietämättömyys. Ihmisten huomion herättäminen asioiden ja ympäristön parantamiseksi tapahtuu helposti lainsäädännön tietä. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että kaikkea säädellään liikaa ja ihmisten mahdollisuutta ja velvollisuutta omilla aivoilla päätyä oikeisiin ratkaisuihin ei kannusteta. Säännöt sanovat, kuinka on toimittava, eikä itse tarvitse miettiä. Samalla asian käsittely ajattelun tasolla jää helposti pintapuoliseksi, eikä sisäistetä syitä, miksi jokin asia on säänneltyä. Näin ollen mekaanisesti toimitaan sääntöjen mukaan ilman, että oltaisiin motivoituneita ja siksi helposti ei sääntöjä sitten noudatetakaan. Prosessi muistuttaa tenttikirjojen ulkoa pänttäämistä. Opeteltava asia opitaan ulkoa ja unohdetaan pian, jos ei sisältöä ole ymmärretty ja sisäistetty.

EU:n tasolla on viime aikoina herätty muovijätteiden aiheuttamiin ongelmiin ja talvella julkistettiin EU:n muovistrategia. Meriin kertyvät muovijätelautat ja muovin ajautuminen ravintoketjuihin on herättänyt päättäjät. Uhka ihmisen terveydelle on hyvä motivaatio saada käyttäytymismuutoksia aikaan. EU:n komissio esitti vasta luettelon kertakäyttöisistä muovituotteista, jotka tulee korvata jollakin muusta materiaalista valmistetulla tuotteella. Kyseessä ovat tuotteet, joita meistä jokainen on käyttänyt joskus enemmän tai vähemmän. Luettelon tuotteet ovat niin jokapäiväisiä, kuten kertakäyttöruokailuvälineet tai muovipillit, ettei tule ajatelleeksi niiden ongelmallisuutta. Tai jos tuote on niin pieni, kuten vanupuikko, ei tule mieleen, että suurissa määrin käytettynä niistä aiheutuu ympäristöongelma. Nyt on siis otettu ensimmäinen askel näiden tuotteiden käytöstä poistamiseksi ja korvaamiseksi. Säännösten oalta valmista pitäisi tulla parin vuoden kuluessa. Jos ja kun kyseisten tuotteiden valmistaminen muovista kielletään, on kuluttajien käyttäytymisen ohjaaminen helppoa, kun ongelmallista tuotetta ei enää sellaisena ole tarjolla.

EU:n puitteissa on paljon keskusteltu myös siitä, voidaanko jäsenmaiden käyttäytymistä ohjata. Koko EU:n tulevaisuuteen ja EU:n uskottavuuteen liittyvä asia on jäsenmaiden sitoutuminen yhteisiin arvoihin. Oikeusvaltioperiaate on yksi vahva, yhteistä eurooppalaista demokraattista arvopohjaa kantava periaate, jota kaikki jäsenmaat eivät tällä hetkellä kunnioita. Toukokuun alussa komissio julkaisi esityksensä monivuotiseksi rahoituskehykseksi (MFF) vuosille 2021-2027, jonka yhteydessä nostettiin vahvasti keskusteluun myös mahdollisuus pidättää tulevaisuudessa EU rahoitusta jäsenmaalta, joka ei toimi yhteisten arvojen pohjalta.

Monivuotisessa rahoituskehyksessä lähdettiin siitä, että Brexitin tuoma raha-aukko ja paine uusiin tehtäviin tarkoittaa toisaalta jäsenmaksuosuuden nostoa, mutta myös leikkauksia koheesio- ja maatalousrahoihin. Vasta julkistettu koheesiopolitiikan tulevaisuutta koskeva komission esitys on pohjana jatkokeskusteluille vähenevän rahan jakautumisesta. Edelleen on tarkoitus, että koheesiopolitiikka koskee kaikkia alueita ja tavoitteena on auttaa alueita nykyaikaistamaan teollisuuttaan, investoimaan innovaatioihin ja siirtymään vähähiiliseen kiertotalouteen. Rahoituksen jakautumisen kriteerien esitetään jatkuvan suurelta osin nykyiseltä pohjalta, mutta lisäindikaattoreina tulisivat olemaan nuorten työttömyys, ilmaston muutos, maahanmuutto ja alhainen koulutustaso. Näistä painotuksista seuraisi se, että rahoituksen leikkauksia kohdistuisi etenkin Puolaan ja Unkariin, jotka eivät ole olleet halukkaita jakamaan taakkaa maahanmuuttoon liittyvissä asioissa.

Koheesiopolitiikan toteutuksessa enemmän teknisluonteisten kysymysten osalta monien jäsenmaiden huolta on kuultu. Tavoitteeksi on asetettu yksinkertaisuus, joustavuus ja käyttäjäystävällisyys. Lisäksi yksi sääntökirja kaikille 7 rahastolle tuo yhtenäisyyttä käytäntöihin ja lisää mahdollisuuksia synergian hyödyntämiseen rahoitusinstrumenttien kesken. Suomen pohjoisen harvaanasuttujen alueiden tuen esitetään jatkuvan, mikä on ollut lähtökohtana kaikissa Suomen esityksissä.

Komission esitykset ovat siis alku ja pohja jatkokeskustelulle. Matka lopulliseen yhteisymmärrykseen tulee olemaan rahoituksien osalta vähintäänkin haasteellista, mutta kertakäyttömuovin osalta ratkaisut lienevät helpompia. Toisaalta komissio on kytkenyt muovin myös monivuotiseen rahoituskehykseen esittäessään EU:n omien varojen lisäämisen keinoksi muoviveroa, minkä käytännön toteutusmahdollisuuksia vahvasti kuitenkin epäillään.

Asiat liittyvät toinen toisiinsa ja kaiken aikaa on oltava myös varpaillaan jäsenmaiden sisäisten tilanteiden vuoksi. Tällä hetkellä seurannassa ovat ennen kaikkea Brexitin takkuinen eteneminen niin sisäpoliittisesti kuin EU pöydissä ja suurta huolta aiheuttava Italian tilanne.

Ulla Karvo

Brysselin toimiston johtaja