Blogit 13.6.2017

Keskikesän kynnyksellä

Suomessa yritetään saada maailma valmiiksi yleensä ennen joulua ja ennen juhannusta. Brysselissä ei juhannus ole tällainen rajapyykki vaan EU -kaupunki alkaa rauhoittua vasta heinäkuun lopulla. Siihen asti eletään varsin kiireisiä aikoja, koska vielä heinäkuussa on normaali parlamentin täysistuntoviikko ja valiokunnat kokoontuvat aikataulujensa mukaisesti. Myöskin Alueiden komitealla on täysituntonsa heinäkuussa.

Ennen juhannusta järjestetään EU:n energiaviikko, jossa on paljon mielenkiintoista ohjelmaa tarjolla. Myös Kuntaliiton Brysselin toimisto on mukana joidenkin sisarjärjestöjensä kanssa omalla sessiolla. Tässä tapahtumassa esitellään Ruotsin, Norjan, Skotlannin, Islannin ja Suomen uusiutuvan energian käytön toteutuksia eri projektien pohjalta. Tilaisuutemme on herättänyt runsaasti mielenkiintoa jo etukäteen.

Poliittinen tilanne eri jäsenmaissa näyttää olevan edelleen hyvinkin arvaamaton. Viime vuoden Brexit-äänestys ja USA:n presidentin valinta osoittavat, että jokaisella äänellä on merkitystä. Hollannin parlamenttivaalien ja Ranskan presidentin vaalin perusteella voisi kuvitella, että ymmärretään paremmin, ettei äänestäminen ole vain omien turhautumien purkamisväline. Mutta myös poliitikkojen tulisi osata kunnioittaa äänestäjiä ja oikeasti yrittää ajaa yhteistä etua, eikä vain oman poliittisen taustaorganisaationsa etua. Britannian pääministerille uskoisi selvinneen, että ei ole varaa aliarvioida äänestäjiä ja että jokaisesta äänestä on oikeasti taisteltava. Poliittiset tuulet ovat vaikutuksille alttiita ja siten hyvin ailahtelevia.

Britannian vaalituloksen jälkeen on vaikea sanoa, millaisen mandaatin pääministeri May sai äänestäjiltä Brexit neuvotteluihin. Tappion myötä aiemmat puheet kovasta Brexitistä saattavat vähän lieventyä pragmaattisemmalle tasolle. Joka tapauksessa molemmille osapuolille, niin EU:lle kuin Briteillekin, on tärkeää rakentaa hyvä yhteistyöpohja tulevaisuudelle.

EU:n tulevaisuudesta puhutaan nyt monella areenalla. Ja näin oli tarkoituskin sen jälkeen, kun komissio julkaisi maaliskuun lopulla ns. Valkoisen kirjan aiheesta. Brexitin myötä on ajankohtaista miettiä, mihin suuntaan halutaan unionia luotsata jäljelle jääneiden 27 jäsenmaan voimin. Monissa EU -asioissa aiemmin on koettu, että Britannia on ollut jarrumiehen roolissa ja nyt voisi koittaa uudistuksien aikakausi.

Tulevaisuuskeskusteluun komissio on valmistellut useita pohdinta-asiakirjoja. Viimeisimpänä julkaistu puolustusyhteistyösuunnitelma on heijastuma arvaamattomasta maailmanpoliittisesta tilanteesta. Komission presidentti Juncker totesi syyskuussa 2016, että jollei Eurooppa itse pidä huolta omasta turvallisuudestaan, ei sitä tee kukaan muukaan. Presidentti Trumpin vetkuttelu ilmaisussaan yhteistä puolustusta tarkoittavan Naton 5 artiklan toimeenpanon suhteen antaa hyvinkin EU:lle aihetta omiin puolustuspoliittisiin valmiuksiin. Tavoitteena ei kuitenkaan ole kilpailla Naton kanssa vaan lisätä strategista itsenäisyyttä esimerkiksi suunnitellun puolustusrahaston avulla.

Keskustelu EU:n tulevaisuudesta on laaja-alaista. Puolustuspolitiikan lisäksi on mietittävä mm. sosiaalisia oikeuksia ja talous- ja rahaliiton syvyyttä. On mietittävä toimivaltasuhteita jäsenmaiden ja EU -päätöksenteon välillä. On arvioitava, kuinka pitkälle halutaan luopua tai ei haluta luopua kansallisen tason päätöksenteosta.

Kaiken kaikkiaan iso kysymys EU:n tulevaisuuden kannalta on sen uskottavuus niin jäsenmaiden kansalaisten silmissä kuin myös globaalisti. EU:n on vältettävä turhaa sääntelyä ja sen on haettava olemassa olonsa oikeutus tuomalla lisäarvoa kansalaistensa elämään. EU:n tulevaisuuden pohjana ovat yhteiset länsimaiset arvot, joihin jäsenmaat sitoutuvat liittyessään unioniin. Ja kuten tiedämme, kaikki jäsenmaat eivät ole kunnioittaneet yhteistä arvopohjaa. Myös globaali uskottavuus edellyttää, että kehitetään keinoja, joilla kaikki jäsenmaat saadaan samalle viivalle yhteisten arvojen suhteen.