Blogit 5.12.2017

Eurooppa kulkee vaaleista vaaleihin

Euroopan unionin jäsenvaltioissa on vaaleja tulossa tai menossa lähes kaiken aikaa ja ne seuraavat jatkuvana virtana toisiaan. Joidenkin maiden vaalit saavat enemmän huomiota osakseen, kuin toiset riippuen maan painoarvosta tai mahdollisista hankalista vaaliasetelmista. Välillä pelätään ääriaineistojen valtaan nousua tai jännitetään keikahtavatko entiset valta-asemat päälaelleen.

Viimeisimpiä vaaleja ovat olleet Saksan, Itävallan ja Tsekin vaalit. Kaikilla näillä vaaleilla voi olla vaikutusta unionin tasolla euroskeptisyyden vahvistumisen muodossa. Vaikka kansalaisten keskuudessa yleisesti on nähty optimismia Euroopan unionin suhteen, on näiden kolmen maan vaalitulokset huolestuttavia. Suurta kiinnostusta on herättänyt Saksan liittokansleri Merkelin asema ja tulevaisuus. Merkelin puolueen vain kohtalainen vaalitulos on ajanut hallitusneuvottelut umpikujaan ja Saksa on harvinaisen hankalassa poliittisessa tilanteessa. Vaikka hallitus jossakin vaiheessa saadaan koottua, jää nähtäväksi, millaisia arpia prosessista jää. Merkel on edustanut persoonallaan vahvaa EU:ta ja hän on tuonut unioniin vakautta, mitä on tarvittu vaikeina aikoina.

Missään organisaatiossa tai yhteisössä tulevaisuus ja vakaus ei voi olla yhden henkilön varassa, eikä näin ole EU:ssa eikä sen jäsenmaissakaan, sillä avautuville paikoille löytyy aina tekijöitä. Myös Saksassa on noussut keskustelu Merkelin aikakauden jälkeisestä ajasta. Uudet tekijät tuovat aina kuitenkin väistämättä muutoksia mukanaan, eikä niitä aina osata ennakoida. Yllätyksiltä ei voida välttyä.

Mitä on EU:ssa edessä, riippuu paljon siitä, miten yhtenäisenä rintamana 27 jäsenmaata pysyvät. Brittien eron jälkeen 29.3.2019 on edessä EU:n parlamentin vaalit kesän kynnyksellä. Näitä vaaleja ennen pyritään saamaan päätökseen Junckerin komission aloittama keskustelu unionin tulevaisuudesta. Tätä keskustelua käydään kaiken aikaa 1.3.2017 julkaistun valkoisen kirjan pohjalta. Tässä komission asiakirjassa esiin nostetut viisi skenaariota antavat kaikille mahdollisuuden hahmottaa mieleistään Euroopan unionin tulevaisuutta.

Se, minne päin EU:n tulevaisuus linjautuu ei ole yksin kiinni EU:ssa tehdyistä linjauksista, vaan siihen vaikuttaa ja tulee kaiken aikaa vaikuttamaan kunkin jäsenmaan poliittinen tilanne ja poliittiset voimasuhteet. Kaikki jäsenmaat eivät ole sitoutuneita yhteisesti päätettyihin linjoihin ja tavoitteisiin. Joissakin jäsenmaissa poliittista valtaa pitävät voivat halutessaan tehdä irtiottoja ja ajaa vain omaa tai oman maansa etua piittaamatta sovituista yhteisistä periaatteista tai linjoista. Näin on tällä hetkellä Unkarissa ja Puolassa, eikä ole pois suljettua, että myös muita maita liittyy tähän sakkiin.

Eri maiden historiat tuovat omat painolastinsa hyvinkin erilaisista jäsenvaltioista muodostettuun Euroopan unioniin. Maiden väliset kulttuurierot ovat pitkälti EU:ta rikastuttava tekijä, mutta maiden väliset erot kilpailukyvyssä ovat unionin yhtenäisyyttä hajottava tekijä. Viimeisin, seitsemäs, koheesioraportti totesi kehityserojen maiden välillä syventyneen, vaikka juuri koheesion avulla näitä on pyritty pienentämään. Toisaalta on todettu, että ilman koheesiopolitiikkaa erot olisivat vieläkin suuremmat, joten koheesiopolitiikka rakennerahoineen on ollut tärkeä väline alueiden kehittämisessä.

Koheesiopolitiikan avulla on mahdollista lisätä EU:n yhtenäisyyttä ja siten saada unionia globaalisti vahvemmaksi toimijaksi. Toukokuussa 2018 komissio julkistaa monivuotisen rahoitusraamin ja sen perusteella pystytään linjaamaan koheesiopolitiikan tulevaisuutta 2020 jälkeen. Koheesiopolitiikalla tulee olla paikkansa myös tulevaisuudessa. Kuten koko unionia on myös eri politiikan aloja koko ajan kehitettävä. Koheesiopolitiikan merkitystä ei voida kiistää, mutta varmasti yksinkertaistaminen ja joustavoittaminen ovat tarpeen. Koheesiopolitiikka on hyvä väline maiden välisten erojen tasoittamiseen ja yhtenäisyyden lisäämiseen sekä EU myönteisyyden kasvattamiseen.

Paljon asioita, päätöksiä ja vaaleja on edessä ennen seuraavia EU:n parlamenttivaaleja 2019. Näihin vaaleihin mennessä EU:n tulevaisuuskeskustelun tulisi olla jo linjattuna; Brexitin tulisi olla toteutunut; talouden nousun toivoisi edelleen jatkuvan; puolustuspoliittisen yhteistyön toivoisi vakiintuneen ja pakolaispolitiikan tulisi olla hallinnassa. Päätöksenteko on tunnetusti varsin hidasta EU:ssa, mutta toivottavasti unioni on taas vähän valmiimpi, kun Suomen EU -puheenjohtajuuskausi alkaa heinäkuussa 2019.